Promises are meant to be broken

Uuden vuoden Top 3 rikottavat lupaukset

Käänteispsykologia toimii usein lapsiin. Voisiko sitä käyttää myös oman lapsellisen mielen muokkaamiseen ja omien heikkojen kohtien kehittämiseen? Koitetaan! Uuden vuoden 2018 toisen viikon alkajaisiksi listasin alle lupauksiani, jotka tulen mitä suuremmalla todennäköisyydellä rikkomaan kuluvan vuoden aikana.

Lupaus 1 Tulen jatkamaan tätä blogia säännöllisesti

Laiskuus ja uskon puute. Vaikka olenkin kunnianhimoinen, sisukas ja periksi antamaton luonne, ja vaikka koen itseni suhteellisen monitaitoiseksi ja jopa nokkelaksi välillä, vanha perisynti laiskuus, sekä luottamuksen puute omiin kykyihini ja osaamiseeni vaivaa minua usein. Mitä jos mokaan? Entä jos en osaakaan? Entä jos muille paljastuu, etten oikeasti tiedä yhtään, mitä olen tekemässä? Ja mitä sitten!? Kaikki, jotka ovat joskus tehneet virheitä käsittävät, että virheiden tekeminen on yksi parhaista tavoista oppia! Ja mitä tämän blogin tulevaisuuteen tulee, kirjoitan omien ajatusten selkeyttämiseksi, ja silloin, kun siltä tuntuu. Säännöllisen epäsäännöllisesti.

Lupaus 2 Kykenen olemaan ennakoimatta asioita

Hetkessä eläminen. Menneiden murehtiminen ja tehtyjen, tai tekemättömien asioiden katuminen ei kuulu tapoihini, mutta e-n-n-a-k-o-i-n-t-i on yksi pahimmista ja rasittavimmista heikkouksistani. Usein asioiden odottaminen on minulle myös hauskempaa kuin itse hetki, jolloin odotettu asia realisoituu. Esimerkiksi lomareissun odottaminen on jännittävää, mutta jo ensimmäisenä reissupäivänä saatan alkaa murehtia arjen koittamista ja töihin paluuta. Haluaisin oppia nauttimaan hetkestä ja olemaan miettimättä tulevaa liikaa.

Lupaus 3 Pystyn olemaan stressaamatta töitä

Täydellisyyden tavoittelu. Vaadin itseltäni usein liikoja, ja minun on vaikea hyväksyä tekemiäni virheitä, varsinkin työelämässä. Uudessa työssä haluaisin heti oppia tekemään kaiken oikein, ja koen virheet epäonnistumisina, joista ruoskin itseäni pitkään. Miksen voi vain ottaa rennosti, ja olla murehtimatta ja epäilemättä omia taitojani? Pitäisikö olla rohkea ja ryhtyä yrittäjäksi, jolloin olisin oman itseni herra? Eikö menestyneimmät yrittäjät synny niistä, jotka vannovat, ettei heistä koskaan tule vanhempiensa tavoin yrittäjiä!?

Pohdiskelen työntekoa sekä omaa soveliaisuuttani normaaliin palkkatyöhön melko usein. On niin paljon asioita, joita haluaisin tehdä, ja joista haaveilen, mutta miten löytää se oma juttu?
En yleensä kadehdi muita, mutta sellaisia ihmisiä kadehdin, jotka tietävät jo aikaisin, mitä haluavat elääkseen tehdä, ja saavuttavat tuon tavoitteen.